Saa ensimmäisenä päivityksiä Meta-tuotteista, rajoitetun ajan kampanjoista, uusista pelijulkaisuista ja muusta.
Rekisteröitymällä suostut ottamaan Metalta vastaan päivityksiä ja markkinointiviestejä (esimerkiksi sähköpostia tai yhteisöllisiä viestejä), jotka koskevat Metan nykyisiä ja tulevia tuotteita ja palveluita.
Voit koska tahansa perua suostumuksesi ja lopettaa tilauksen klikkaamalla viesteissä olevaa Lopeta tilaus -linkkiä.
Arkhimedes tarvitsi kylvyn, Newton varjon ja Fleming tauon. Olipa kyse sitten tilavuudesta, painovoimasta tai penisilliinistä, jotkin ihmiskunnan historian suurimmat tieteelliset löydöt ja keksinnöt syntyivät onnekkaista sattumista. Mikä niitä kaikkia yhdistää? Yksikään näistä tieteen jättiläisistä ei ollut työpöytänsä äärellä.
Etätyön aikakaudella on hyödytty paremmasta työ- ja yksityiselämän tasapainosta sekä paremmasta tuottavuudesta, mutta jotain on samalla menetetty. Tyhjiä työpöytiä on paljon enemmän, mutta vain harva juoksee alasti katuja pitkin heurekaa huutaen.
Emme voi kaikki olla neroja, ja viime aikoina yhteistyö on ollut uraauurtavien läpimurtojen kulmakivi, mutta tarve tuoreille näkökulmille ei ole koskaan kadonnut minnekään. Omenapuu antoi tilaa juomavesiautomaatille, mutta mikä sitten korvaa automaatin, kun paikalla ei ole henkilöitä, jotka voisivat kerääntyä sen ympärille?
Warwick Business Schoolin käyttäytymistieteen professori Ivo Vlaev valaisee uutta innovoinnin estettä. ”Kun henkilö tekee etätyötä, hän voi helposti tuntea, ettei ole riittävän hyvin yhteydessä työkavereihin, joten meidän on kannustettava työntekijöitä käymään myös vapaamuotoisia keskusteluja. Ilman tällaisia spontaaneja aivoriihiä tai toveruuden tunnetta oma luova energia ja motivaatio voivat kärsiä.”
Sattumanvaraisille toimistokohtaamisille on siis oikeasti yhä tarvetta. New Yorkin Flatiron-rakennuksen varjossa sijaitsevat toimistotilat kuuluvat Agile Lensille, laajennettua todellisuutta hyödyntävälle luovalle studiolle, jolla voi olla ratkaisu ongelmaan. Laajennettu todellisuus eli XR on yleiskäsite, joka kattaa virtuaalisen, yhdistetyn ja lisätyn todellisuuden.
VR-arkkitehtitoimiston luominen
Yrityksen toimitusjohtaja ja perustaja Alex Coulombe käyttää itsestään nimitystä ”XR-kkitehti”. Hänen urakehityksensä on ollut varsin poikkeuksellinen. Alex on koulutukseltaan arkkitehti, ja teatteri on aina ollut hänen sydäntään lähellä. Voidakseen yhdistää intohimonsa hän liittyi vuonna 2012 johtavaan teatterisuunnittelun konsulttiyhtiöön Fisher Dachs Associatesiin. Spontaanien aivoriihien mahdollisuudet tulivat hänelle tässä roolissa erittäin tutuiksi, ja hän koki VR:n parissa oman heureka-hetkensä, toki vaatteet päällä.
”Kuulin sattumalta muiden puhuvan toimistolla työstä, jota olimme tehneet Hudson Yardsissa sijaitsevan The Shed -keskuksen parissa. Vaikeuksia aiheutti se, miten kykenisimme asentamaan erikoislaitteiston, joka vaati neljän jalan verran vapaata tilaa. Lupauduin tekemään aiheesta nopean VR-kokemuksen. Se oli onnekas sattuma, joka tapahtui vain, koska satuin kuulemaan ongelmasta ja tarjosin apua vapaaehtoisesti.”
Hänelle kävi selväksi, että jotkin tosimaailman haasteet eivät ole läheskään yhtä monimutkaisia VR:ssä. ”Lisäsin VR-kokemukseen neljän jalan mittaisen kepin. Minun tarvitsi vain kävellä ympäri tilaa ja katsoa, mihin laitteisto mahtuisi. Yksinkertaista.”
Alex perusti Agile Lensin vuotta myöhemmin, ja hänen tavoitteenaan oli tarjota optimointia ja kustannustehokkuutta suunnittelun ja rakennuksen kaikkiin vaiheisiin.
Alex kuvaa tilannetta seuraavasti: ”Ennen XR:ää tilauksiin tehtiin muutoksia ja asioita piti korjata rakentamisen jo alettua. Pelkkiin muutoksiin kului 10–15 prosenttia koko rakennusbudjetista, koska suunnitelmia ei pystytty kunnolla hahmottamaan. Virtuaalitodellisuus ratkaisee suuren osan ongelmista. Nyt voimme vain laittaa virtuaalilasit asiakkaan päähän ja antaa hänen katsoa ympärilleen. Kaikki projektin osallistujat voivat nähdä päivitykset, jotta mitään suuria yllätyksiä ei tulisi.”
VR:n arkkitehtuuri- ja rakennuskäytön tienraivaajana Alex yhdistää intohimonsa myös nykyisin. Agile Lens -tiimi on tuottanut useita virtuaalisia teatterikokemuksia, joiden pohjalta yritys on voinut parantaa ainutlaatuista lähestymistapaansa ja kehittää uusia tekniikoita selvittääkseen, mitä käyttäjät odottavat virtuaalisilta tiloilta.
”Kun alat suunnitella enenevässä määrin virtuaalista arkkitehtuuria, jota ei koskaan tulla rakentamaan, on mielenkiintoista ajatella, minkä asioiden tulisi yhä olla skeuomorfisia [tällä tarkoitetaan uppoutumisen tunteen luomista tosimaailmasta tuttujen elementtien avulla].”
Ratkaisu: Pixel Streaming -teknologia
Alex ja tiimi innovoivat jatkuvasti. Heidän teknologisen kehityksensä seuraava vaihe on ottaa käyttöön laitteiston rajoitteisiin vastaava ratkaisu: Pixel Streaming. Agile Lens ei pelkästään edistä VR:n soveltamista arkkitehtuuriin ja virtuaaliseen teatteriin vaan myös sen esitystapaa. ”Työmme ansiosta arkkitehtien on erittäin helppo visualisoida ennakkoon eritasoisin yksityiskohdin ja eri laitteilla sitä, miltä heidän työnsä näyttää VR:ssä tai Pixel Streaming -teknologialla lähetettynä puhelimen selaimessa”, hän kuvaa. Pixel Streamingin avulla Agile Lensin huipputason suunnittelutyöasemat ja palvelimet voivat käsitellä arkkitehtiprojektien vaativia valokuvantarkkoja mallinnuksia ja sitten lähettää kokemukset asiakkaiden laitteistoon etänä. Näin käyttäjän laitteistoon liittyvät rajoitukset eivät toimi esteenä. Alexin asiakkaat voivat siis pysyä ajan tasalla töiden viimeisimmistä versioista riippumatta siitä, käyttävätkö he omia virtuaalilasejaan vai katsovatko he töitä mobiiliselaimella.
Virtuaaliset työpöydät ja valkotaulut ovat hyvä keino auttaa käyttäjiä sopeutumaan VR-työtilaan, mutta spontaanit kohtaamiset ovat merkityksellisiä juuri siksi, että ne tapahtuvat muualla kuin oman työpöydän äärellä. Virtuaalisen toimiston avulla työympäristöjä on mahdollista muuttaa täysin uudenlaiseen suuntaan, mutta mistä koko suunnitteluprosessi alkaa?
Alex valaisee toistoon perustuvaa ja käyttäytymistietojen tukemaa lähestymistapaansa XR-kkitehtuuriin. ”Kun työskentelemme virtuaalisen arkkitehtuurin ja immersiivisten teatteriympäristöjen parissa, voimme ottaa tilan tulevan työntekijän mukaan virtuaalikierrokselle. Käyttäjät voivat antaa kokemuksestaan paljon parempaa palautetta kuin vaikkapa tilanteessa, jossa he vain katsoisivat animaatiota tai muutamia mallinnuksia. On hyvin antoisaa nähdä, mihin he kiinnittävät huomionsa.”
Prosessissa huomioidaan muutakin kuin vain subjektiivinen palaute ja ensivaikutelma. Agile Lens pystyy seuraamaan ja tallentamaan käyttäjien liikkeet ja käyttäytymisen, kun he tutkivat virtuaalisia ympäristöjä. Näin se pystyy määrittämään, mitkä suunnitteluelementit herättävät eniten mielenkiintoa. ”Luomme lämpökarttoja selvittääksemme, mitä käyttäjät katselevat ja kuinka pitkään, missä he kulkevat ja miten he toimivat tilassa.”
Alex ja hänen tiiminsä käyttävät keräämiään käyttäytymistietoja suunnitteluvalintojen tukena. Tunnistamalla virtuaalisen ympäristön suosituimmat paikat Alex voi sijoittaa virtuaalisen juomavesiautomaattinsa strategisesti siten, että spontaanin yhteistyön ja innovoinnin todennäköisyys kasvaa.
”Tämä on toistoon perustuvaa suunnittelua, mutta sen taustalla on pyrkimys kiinnittää henkilöiden huomio tiettyyn asiaan ja ohjata heitä luonnollisesti, jotta he tuntisivat, että he tekevät kaikki päätökset itse.”
Inspiraatiota virtuaalisen suunnittelun yhteisöltä
Virtuaalisessa toimistossa ei tarvita juomavesiautomaattia, mutta spontaani yhteistyö ja innovointi edellyttävät usein tuoretta näkökulmaa ja paikkaa, jonka ääreen hakeudutaan. Agile Lensin näkökulmasta nämä yhteisölliset tilat ja kiintopisteet kehittyvät jatkuvasti. Mistä Alexin tiimi sitten saa inspiraationsa?
”Osallistumme Christina Hellerin ja Will Cherryn vetämään XR Social Clubiin. Tapaamme toisiamme kerhotalossa VR Chat -alustalla, jossa yllättävän suuri osa jännittävimmästä virtuaalisesta arkkitehtuurista luodaan. Tällä hetkellä rakennetaan monia erittäin mielikuvituksellisia maailmoja, joiden suunnittelijoilla ei usein edes ole arkkitehdin koulutusta. He jos ketkä kehittävät tällaisen esitystavan mahdollisuuksia eteenpäin. Tarkastelemme luomuksia joka viikko ja näemme, mitä muut saavat aikaan.”
Nykyajan hybridityöympäristössä juomavesiautomaatilla on usein enää vain kuvaannollinen merkitys, mutta siihen liittyvät hetket ovat yhä mahdollisia. Virtuaalisessa toimistossa yhteisötilojen muotoa rajoittaa vian suunnittelijan mielikuvitus, ja hänen ei ole pelkästään mahdollista luoda edellytyksiä spontaanille yhteistyölle vaan myös ohjata sitä haluamaansa suuntaan.
Lähestymistapa: fotorealismi
”Kun alussa suunnittelin VR-arkkitehtuurikokemuksia, tein niistä liian tarkkoja liian aikaisessa vaiheessa. Eräässä projektissa meidän oli luotava Wisconsinin yliopiston musiikkikoululle kokemus, jossa voitaisiin näyttää eri akustiikkapaneelien vaihtoehtoja. Kävi väistämättä niin, että pidimme suunnittelukokouksen eikä kukaan puhunut akustiikkapaneeleista. ’Hetkinen vain! Milloin päätimme, että tämä on puuta ja tuo betonia?’ Fotorealismiin pitää pyrkiä projektin tasolle. Työn ei tarvitse olla valokuvantarkka, koska henkilöt voivat kuvitella monia asioita itse, ja voit opastaa heitä kekseliäässä kokemuksessa, joka saa heidät tuntemaan olevansa hallinnassa. Esimerkiksi Tilt Brush- tai Gravity Sketch -työkaluilla tapahtuva tilahahmotus voi antaa rakennuksesta vahvan eleellisen vaikutelman. Voit tuntea liikkuvasi tilassa paikasta toiseen vain muutaman viivan avustamana.”
Juomavesiautomaatin virkaa voi hoitaa vaikka pulmapeli, aarrearkku tai maailmanpyörä. Se voi vaihtua joka viikko. Se voi jopa olla omenapuu…
Kun tietoja kerätään tilojen loppukäyttäjien kokemuksia mittaavista testeistä rakentamisen, VR:n tai molempien tueksi, yritysten on mahdollista arvioida koko työympäristöä uudelleen työntekijöiden mieltymysten perusteella.
Työntekijät näyttävät käyttäytymistietojen kautta työnantajilleen, missä he haluavat olla tulevia heureka-hetkiä varten. XR:ää hyödyntävä ja tietoihin perustuva suunnittelu auttaa organisaatioita ohjaamaan työntekijöitä takaisin kuvaannollisen juomavesiautomaatin äärelle, mikä sen nykyvastine sitten onkin.
