”Tuuli on vielä kesyttämätön ja valjastamaton voima, ja mahdollisesti yksi suurimmista tulevaisuuden keksinnöistä on juuri tuulen kesyttäminen ja valjastaminen.”
Abraham Lincoln lausui nämä sanat vuonna 1858 pitämällään luennolla. Ne osoittavat selkeästi, kuinka tuulivoimaa kohtaan tunnettiin kasvavaa mielenkiintoa jo 1800-luvulla. Maailman ensimmäistä tuulipuistoa jouduttiin kuitenkin odottamaan vuoteen 1980. Vaikka tuulivoiman edut on tiedostettu eri valtioissa jo yli 50 vuoden ajan, se on joutunut kohtaamaan useita haasteita.
Jotta tuulipuistot voivat tuottaa riittävästi energiaa useammalle asunnolle tai yritykselle, ne vaativat keskelle maisemaa asennettuja suuria voimaloita. Paikalliset yhteisöt kuitenkin vastustavat niitä usein, vaikka juuri heidän tukensa on avainasemassa uusien laitosten kehittämisessä. Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa erityisesti merituulipuistojen lisääntyneen kannattavuuden ja maailmanlaajuisen ilmastokriisin vaatimien toimien takia. Tämä yleisen mielipiteen muutos kertoo siitä, kuinka pitkälle vihreän energian innovaatiot ovat edenneet.
Viimeisen vuosikymmenen aikana myös maidemme hallitukset ovat keskittyneet yhä enemmän tuulivoimaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 2022 inflaation vähentämiseen tähtäävä Inflation Reduction Act -laki, jonka myötä uusiutuvan energian odotetaan saavan 783 miljardia dollaria tukea julkisina menoina.
Poliittisen asemoinnin ja yleisen mielipiteen lisäksi tuulivoimaan vaikuttavia haasteita ovat esimeriksi ailahteleva sää, sähköverkkoihin yhdistäminen sekä toimitusketjuihin, harjoitteluun, ylläpitokustannuksiin ja koulutukseen liittyvät ongelmat. Uudet teknologiat ja etenkin VR-koulutus ovat onneksi tarjoamassa ratkaisun moneen näistä ongelmista.
”Oleellinen osa VR-koulutusta on se, että sen avulla voidaan oppia realistisessa ympäristössä ilman, että resurssien toimintaa tarvitsee keskeyttää esimerkiksi pysäyttämällä tuulivoimala tuulisena päivänä, jotta henkilöstön olisi mahdollista harjoitella”, kuvaa Enel-konserniin kuuluvan Enel Gridsin and Innovabilityn innovaatiojohtaja Nicola Rossi. ”Tämä on keskeinen haaste, jonka VR voi ratkaista energiantuotannon ja -jakelun alalla sekä muilla teollisuusaloilla, joiden on oltava toiminnassa ympäri vuorokauden.”
Enel-konserni toimii 30 maassa eri puolilla maailmaa. Yhtiön energianjakeluun keskittynyt yksikkö Enel Grids on käyttänyt VR:ää uusiutuvan energian alalla vuodesta 2018. Se hyödyntää VR-koulutukseen tarkoitettuja huoneita, jotka on luotu yhtiön 11:ssä Italiassa sijaitsevassa koulutuslaitoksessa.
Enelin VR-järjestelmä VeRA sallii usean käyttäjän osallistua 25 harjoittelutilanteeseen, ja kokemuksen tarjoama haptinen palaute tekee siitä vieläkin tehokkaamman. Vastaanotto on ollut suureksi osaksi positiivista.
”Evakuointiharjoituksemme sijoittui tuulivoimalan naselliin [generaattorin sisältävään konehuoneeseen], ja se sai laajalti positiivista palautetta käyttäjiltä, jotka kokivat sen erittäin mukaansatempaavaksi ja innostavaksi”, Rossi sanoo. ”Italiassa kaikki uudet Enel Grids -työntekijät suorittavat vähintään yhden VR-harjoittelukokemuksen vuosittaisen turvallisuuteen keskittyvän tutustumiskoulutuksen aikana.” Näin he saavat arvokasta uusiutuvan energian alalla tarvittavaa osaamista.
Vaikka useimmat suhtautuvat VR-koulutukseen myönteisesti, siihen liittyy uusiutuvan energian alalla myös haasteita, kuten standardien puute ja tarve esittää oikeat työolosuhteet tarkasti VR:ssä.
”On hyvin vaikeaa jäljitellä fyysisiä voimia, lämpögradientteja tai kosketuksen tunnetta”, Rossi myöntää. ”Jotta harjoitukset olisivat tehokkaita, on välttämätöntä ottaa huomioon, minkälaisen vaikutelman käyttäjä niistä saa. VR-koulutussisältöä kehitettäessä on myös tärkeää, että kokemuksesta jää käyttäjille pysyvä muisto ja että opit pysyvät heillä mielessä.”
Eagle Wun perustama Vinci VR tarjoaa VR-koulutusta useimmille Yhdysvalloissa toimiville tuulivoimatoimijoille. Wu haluaisi yrittää purkaa tiettyjä VR-oppimiseen liittyviä esteitä, mikä ei ole helppoa, kun hyödynnettävää käytännön kokemusta on niin vähän.
”Yhdysvaltain koillisosissa ei ole puhtaan energian työvoimaa. Sitä ei vain ole olemassa”, Wu selittää. ”Täällä ja suurimmassa osassa maata keskitytään maakaasuun. Ihmiset eivät tiedä puhtaasta energiasta. He eivät tiedä, mitä työpaikkoja heille olisi tarjolla. Siksi selvästi suurin osa työstämme keskittyy koulutukseen.”
Vinci VR on kehittänyt johtavan voimalavalmistaja Siemens Gamesan kanssa ensimmäisen merituulivoimaloita koskevan VR-koulutuksen, jonka avulla voidaan läpäistä Global Wind Organizationin tarkastukset. Vinci VR käyttää nyt tätä sertifiointia auttaakseen Avangrid Renewablesia toteuttamaan Vineyard Wind 1:n, joka on Yhdysvaltain ensimmäinen kaupallisen mittakaavan merituulivoimahanke. Se on parhaillaan rakenteilla ja sijaitsee noin 13 meripeninkulmaa Massachusettsin Martha’s Vineyardista etelään.
”Työntekijöistämme valtaosalla on rakennusalan kokemusta, mutta merituulivoima on heille täysin uutta”, sanoo Vineyard Windin työsuhdepäällikkö Dan Kent. ”Paikallinen yhteisö on yleisesti ottaen innoissaan mutta ei tiedä tarkkaan hankkeen mittakaavaa. Sidostoimijat voivat Quest-virtuaalilasien avulla saada kokemuksellista koulutusta tarvitsematta tulla paikan päälle. Tämä joustavuus on ollut hankkeen menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.”
Vineyard Wind käytti Vinci VR:n sertifiointia esittääkseen ammattiliittoon kuuluville työntekijöille erilaisia työpaikan tilanteita. Kokemuksessa simuloitiin korkeita paikkoja ja suljettuja tiloja. Sertifiointia käytetään kuitenkin myös koulutusmoduuleissa osavaltioiden yliopistojen uusiutuvan energian ohjelmissa, jotta voitaisiin helpommin löytää seuraavan sukupolven tuulivoimatyöntekijöitä.
”Olemme huomanneet, että merituulivoimateknologian moduuliimme osallistuneiden opiskelijoiden käsitys tuulivoima-alasta on parantunut 64 prosenttia”, Wu sanoo. ”Opiskelijat pystyvät parantamaan ymmärrystään merkittävästi. Aiemmin koulutusta tarjottiin PowerPointin kautta. Kun he asettavat virtuaalilasit päähänsä, he ymmärtävät aidosti, mistä on kyse. Koulutuksemme suorittamisen jälkeen havaitsimme myös, että opiskelijat olivat 20 prosenttia kiinnostuneempia jatkamaan tuulivoimateknologiaan tutustumista mahdollisena uravalintana [verrattuna opiskelijoihin, jotka eivät käyttäneet VR-kokemusta].”
Mahdollisuus käyttää itsenäisiä VR-järjestelmiä helpommin on ollut suuri etu Vinci VR:lle. Yritys haluaa auttaa oppilaitoksia saamaan VR-oppimiskokemuksista parhaan mahdollisen hyödyn etenkin silloin, kun niillä ole käytössään huippuyliopistojen tasoista budjettia.
”Muistan, kun aloimme tehdä tätä pari vuotta sitten. Jos sain 20 opiskelijan ryhmän, heistä ehkä yksi oli käyttänyt VR:ää aiemmin”, Wu sanoo. ”Nykyisin samasta ryhmästä noin puolet on nyt käyttänyt VR:ää. Se on Questin ansiota. Kuulimme opiskelijoiden jatkuvasti sanovan esimerkiksi: ”Minulla on Beat Saber kotona Questillä”. Silloin tiesimme, että tämä oli oikea alusta. Meidän ei nimittäin tarvinnut suorittaa harjoittelua tai perehdytystä. Jos useimmat käyttäjät ovat jo käyttäneet järjestelmää, se tekee elämästämme huomattavasti helpompaa.”
Vinci VR:ää vastaavia kokemuksia on nähty myös Euroopassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva VR-simulaatioyritys VRAI on huomannut, että virtuaalilasien käytön esteettömyys on johtamassa uuden VR-natiivien sukupolven syntymiseen.
”Huomaan nykyisin, että VR:ää on kokeillut noin 50 prosenttia henkilöistä, joiden kanssa puhun”, sanoo VRAIn toimitusjohtaja Niall Campion. ”Viisi vuotta sitten 99 prosenttia ei ollut koskaan kokeillut sitä. Kun ensimmäisen Questin julkaisusta oli kulunut muutama kuukausi, saimme paljon soittoja ja sähköposteja, joiden viesti oli pitkälti sama: ’Kokeilin juuri virtuaalilaseja ja näen, miten voisin käyttää niitä omassa työssäni.’ Teknologia on tullut monelle tutuksi juuri näiden 20 miljoonan virtuaalilasin ansiosta, koska VR:n toimintaa on hyvin vaikea selittää, ennen kuin virtuaalilasit asetetaan päähän.”
VRAIn perustivat vuonna 2017 Pat O’Connor ja Niall Campion, ja yrityksellä on toimitiloja sekä Pohjois-Englannissa että Irlannin Dublinissa. Yritys keskittyi aluksi ilmailu-, avaruus- ja puolustusaloihin, joissa se auttoi vähentämään simulaatiokoulutuksen kustannuksia massiivisesti. Se käänsi sitten huomionsa vihreän energian innovaatioihin ja hyödynsi VR:ää uusiutuvan energian alan kattavissa koulutusratkaisuissa.
”Ennen VR:ää esimerkiksi lentosimulaattorit saattoivat maksaa miljoonia puntia. VR tekee kuitenkin kaikesta edullisempaa”, Campion sanoo. ”Meta Questin kaltaisten virtuaalilasien ansiosta on mahdollista hankkia hyllyyn mahtuva simulaattori 500 punnalla. Kuvitellaan esimerkiksi, että olen merituulivoimateknikko. Menen töihin huomenna. Voin muistin virkistykseksi tarkistaa nopeasti, millaista voimalassa on olla, ennen kuin edes lähden kotoa.”
Siirrettyään painopistettään merituulivoimaan VRAI alkoi kiinnittää huomiota koulutukseen, jota uusille ja nykyisille työntekijöille oli saatavilla. Selvisi, etteivät koulutettavat saaneet oikeanlaista valmennusta.
”Kun aloimme keskittyä tuulivoimaan, eräs tiimimme jäsen suoritti tuulivoimaloiden peruskoulutukseen sisältyvän moduulin, joka liittyi paloturvallisuuteen”, Campion paljastaa. ”Koulutuksessa kerrottiin, miten tulisi toimia, jos tuulivoimalassa syttyisi tulipalo. Koulutukseen kuului noin kuusi tuntia PowerPoint-esityksiä. Osallistujat kävelivät sen jälkeen parkkipaikalle ja katselivat, kun kouluttaja käytti palosammutinta. Sen oli tarkoitus antaa heille valmiudet tuulivoimalapalon sammuttamiseen. Tiesimme, että koulutuksen toteuttamiseen oli pakko olla parempi tapa.”
Käyttämällä virtuaalilaseja koulutettavat voivat vierailla voimalassa virtuaalisesti, kiivetä sen huipulle ja käyttää sen toimintoja. He voivat tutustua monenlaisiin tilanteisiin useaan kertaan. Se puolestaan vahvistaa kykyä toimia oikein missä tahansa simulaatiossa.
”Koulutuksessa on aina kyse siitä, että henkilöihin juurrutetaan tiettyjä toimintamalleja. Kun paineet sitten kasvavat, he eivät jää ajattelemaan vaan toimivat”, Campion sanoo. ”Jos voimalassa syttyy tulipalo, kukaan ei yritä muistella, mitä PowerPoint-esityksen diassa 17 sanottiinkaan. Aivot eivät vain toimi sillä tavalla.”
VRAI loi ilmailu-, avaruus- ja puolustusaloilla saamansa kokemuksen pohjalta uuden simulaattorin, jonka avulla käyttäjille voitiin opettaa merituulivoimalassa syttyneiden palojen sammuttamista. VRAI keskittyi tietoanalytiikkaan ja mittasi biometrisiä tietoja, jotta se voisi hahmottaa tiedollista kuormitusta ja näin huomata, milloin koulutettavat olivat saaneet liikaa tehtäviä.
”Keskeinen tavoite simulaatiokoulutuksessa tai koulutuksessa ylipäänsä on se, että henkilö valmistautuu työn tekemiseen tositilanteessa”, Campion sanoo. ”Silloin tietojen arvo korostuu. Voit huomata, kun joku ei pysty suorittamaan tehtäväänsä onnistuneesti, ja sitten tunnistaa alueet, joissa hän tarvitsee lisäkoulutusta tietokuormituksen helpottamiseksi.”
Vaikka kehitys on viime vuosina mennyt rytinällä eteenpäin, VR-koulutukseen voidaan yhä tehdä parannuksia. Uuden teknologian käyttämiseen liittyvät haasteet vaikuttavat jatkossakin siihen, miten koulutus toteutetaan.
”Kysymme itseltämme jokaisen projektin lopussa, miten olisimme voineet tehdä asiat paremmin”, Campion paljastaa. ”Henkilöistä, jotka alkavat käyttää VR:ää koulutusympäristössä, 50 prosenttia ei ole koskaan kokeillut sitä aiemmin. On siis aina puntaroitava, missä määrin esitellään teknologian toimintaa varsinaiseen koulutukseen nähden. He eivät ole tulleet sitä varten, että oppisivat käyttämään VR:ää, ja meidän on varmistettava, että teknologia ei ole oppimisen esteenä. Se on VR-pohjaisen koulutuksen suurimpia haasteita.”
Jos yritys mielii panostaa VR-koulutukseen, liittyipä se sitten uusiutuvaan energiaan tai muuhun, Enelin Nicola Rossi neuvoo, että hankkeelle on oltava selvä liiketoiminnallinen peruste.
”Suosittelemme varmistamaan, että kehitettäville VR-koulutuksille on kestävä liiketoiminnallinen peruste ja vankka käyttäjäkunta”, hän sanoo. ”Jos kustannukset ovat käyttäjäkuntaan nähden liian suuria, alkuperäinen investointi on vaarassa, joten on parempi edetä hiljalleen ja tehdä parannuksia sitä mukaa, kun käyttäjäkunta kasvaa. On myös tärkeää varmistaa uusimman teknologian avulla, että kokemus on erittäin todentuntuinen, mikä puolestaan vaatii jatkuvaa selvitystä ja tutkimusta.”
Virtuaalitodellisuuden käyttäminen koulutusohjelmissa ei ole vain innovaatio, vaan se myös mullistaa tapamme valmistautua kestävien energianlähteiden tuleviin haasteisiin. Kun tarkastelemme vihreän energian innovaatioiden kehittyvää ympäristöä, on selvää, että VR-koulutus on muutakin kuin pelkkä työkalu: se on portti tulevaisuuteen, jossa uusiutuva energia on sääntö eikä poikkeus. VR:n vaikutus voidaan energiasektorin lisäksi havaita useilla muilla aloilla, kuten lääke-, rakennus- ja jopa ilmailualalla. Tämä on vasta alkua.